Ulkona sataa, tai ainakin vielä äsken satoi. Nyt siellä näyttää olevan vain tuollainen synkänmärkivä syysilta. Olo on outo. Ei oikein tiedä mihin sitä ryhtyisi. Pitkästä aikaa on käsissä vloppu jolloin minulla ei ole ohjelmaa valmiiksi suunniteltuna. Ei ole kiire mihinkään linjuriautoon eikä edes junaan. Ei tarvitse ostaa paristoja jotta voisin kuunnella musiikkia maratoonmatkaistunnoissani. Ei tarvitse yrittää lukea mitään kirjaa, ja huomata ettei pysty keskittymään kun radiossta kuuluu Kwanin Unconditional love. Ei tarvitse juosta onnellisuuden perässä, kun kerrankin se on pysähtynyt odottamaan.
Päässä soi: YUP: Kun kieli on sairas
Päästä pasteerattu: "Vuoksenniskan lopettaisin, jos vain seurassanne saisin säälikahvit sunnuntaisin"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No onkos nyt sitten kivaa kun ei oo mitään tekemistä :P
Loppupeleissä melko perseestä, mutta samanaikaisesti myös helppoa ja hermojarauhoittavaa...
Lähetä kommentti