Paha ihminen

Meikästä on tullu paha ihminen. Tänään meikä ei mennyt keskiviikkoluennolle, vaan lähdin Ouluun ostamaan Viikatteen uusinta levyä. Pikkusenko oli mahtavaa materiaalia. Ainakin itseäni potkii kuin muuli. Samalla kävin extemporee-elokuvissa katsomassa Mustan jään. Kyseinen kotimainen oli kyllä katsomisen arvoinen. Siksi haluankin muistuttaa Joulupukkia siitä että tein alhaisen tekoni kotimaisen taiteen nimissä ja kadun sitä elämäni loppuun asti. Pyydän että muistat leventävät asianhaarat ja sen että tätä pientä lipsahdusta lukuunottamatta olen ollut kiltti poika tänäkin vuonna.

Päässä soi: Viikate: Hallamaat

Päästä ryvetty: "Asuvat aaveet talojaan, vaan turhaan saat koputtaa. Ullakon täyttää unelmat menneet. Kellarin katveessa soi kielet katkenneet. Asuvat yksin talojaan, vaan turhaan saat koputtaa. Eivät käy avaamaan"

Symboolinen siideri

Koska en ole kirjoittanut pitkään aikaan ja tekstiä tuntuu tulevan, niin kirjoitetaan nyt sitten samantien kunnolla. Eli junamatka meni oikein riemuisissa merkeissä. Lopulta pääsin tänne liminkaan ja ilta meni kirjaa lukien (josta pitää vielä lukea yli sata sivua huomiseksi). Silmät suljin todella aikaisin. Kello ei ollut kuin jotain yksi.

Seuraava päivä meni ihan jees koulun loppumiseen saakka. Sitten iski yllättäen, kautta takavasemman, sellainen vitutus että harvoin näkee. Mieleen tuli Willen viimeviikkoinen rypemisvitutus Ässien keikalla. Mikään ei huvittanut, makasin vaan koulun eteisessä olevalla hetekalla ja annoin itsesäälin kivuta päälleni ja hyppiä siinä betonisaappailla. Uhtäkkiä huomasin kuinka paskaa elämäni oikeastaan olikaan. Mikään kohdallaan oleva asia ei tuntunut miltään. Painoa oli vain kaikilla epäonnistumisillani ja perseellään olevilla elämäni osasilla. Herra Itsesääli oli palannut voimakkaampana kuin koskaan. Yllättänyt minut housut nilkoissa ja nyt hihitteli siinä kuin mikäkin Kakadukaija. Nyt mentäisiin syvälle. Tiesin heti että kun tuonne kuoppaan putoaa niin ylös ei noustakkaan ihan heti. Mikä mainioin tilanne kirjoittaa runoanalyysia.

Sitten mietin mitä tälläisessä tilanteessa on yleensä tapana tehdä. Krooniset Poikamiehet sukeltaisivat pää edellä itsesäälin syvimpiin syövereihin, mutta se ei nyt käynyt. Sitten keksin sen. Tein jotain todella typerää ja yliampuvaa. Menin ja ostin pullollisen siideriä. Nykymaailmassahan on kirjoittamaton sääntö että kun vituttaa niin sitten vedetään pää täyteen. Keino ei auta varsinaisene ongelmaan vaan sumentaa tuskan ja surun hetkeksi. Siideristäni muodostui symbooli kaikelle tälle. Kun narautin korkin auki ja otin ensimmäiset ryypyt sovin samalla itseni kanssa että luopuisin tuosta vitutuksesta hetkeksi. Huomenna se saattaisi tulla takaisin kuin krapula, mutta nyt olisin vapaa kirjoittamaan. Ja sitten kirjoitin. Todella suppean ja huonon analyysin, mutta valmis se kuitenkin oli. Ainakin niin valmis kun se tässä tilanteessa voisi ollakkaan. Menin nukkumaan. Myöhästyin melkein koulusta, mutta silti palautin tehtävän määräaikaan mennessä. Ja mitä siideriin tulee niin sen vein puoliksijuotuna jääkaappiin. Etikettiin kirjoitin "Symboolinen Siideri" isolla mustalla tussilla.

Päässä soi: Kontra: Ensirakkaus

Päästä öljytty: "Mä luulin silloin; on Rakkaus ikuinen! Ja illoin unelmoin; on Rakkaus ihmeellinen! Mutt vähitellen tajusin; on Elämä vaikeaa Kun Rakkaus haavoittaa."

"Mitäs läksit"

Loma loppui sitten pari päivää sitten. Paluu tänne liminkaan sujui ihan mukavasti. Juna oli täpösen täynnä ja alkumatkan jouduin seisoskelemaan käytävässä, junan vessaa vastapäätä, ja väistelemään ympärillä seikkailevia ihmisiä. Kun viimein sitten pääsin istumaan, istuin käytäväpaikalla koska se oli lippuuni merkitty, niin kukaan ei tullut viereeni istumaan. Takanani kuulin vaan kun jotkut ihmiset puhuivat kovaan ääneen keskenään kuinka mulkkuja ihmiset ovat kun eivät voi ottaa laukkujaan pois istuimelta, ja kuinka ne ovat maksaneet täyden hinnan lipustaan...Oma laukkuni oli lattialla kokoajan. Olisko mun pitäny huutaa niille että hei marttyyrit täällä olis paikka vapaana. Anteeksi kun en anele teitä viereeni istumaan. Lisääkin ohjelmaa oli onneksi matkalle järjestetty. Paikaltani oli nimittäin suora yhteys naiseen ja mieheen, jotka suurimpiirtein söivät toisensa. Vaikutti siltä että he saivat tietää toistensa tunteista juuri siinä junassa. Siinä sitä teerenpeliä sitten oli pakko katsella koko loppumatka. Kontran Ensirakkaus-biisi vaihtui melko äkkiä Verjnuarmun Kurjuuven valssiin.

Päässä soi: Verjnuarmu: Kurjuuven valssi

Päästä monistettu: "On mutasta velliä pellot täännä ja työhevosen valjaattii poekki.
Et vittu sitä paskoo millään kiännä, taetaa tuoni korjata kaekki"

Lomatervehdys!

Heissulivei te kaikki työn raskaan raatajat. Meikä tuli jälleen pistäytymään kirjastossa ja eihän sitä voinut olla irti blogistakaan edes viikon vertaa. Loma on menny ihan sävykkäästi. Leffoja katsastellen aamuyöhön ja uusien levyjen kuuntelua, jotka Arimanista postiin saapastelivat. Kouluhommia en tietenkään ole hoitanut vielä yhtään. Mutta se ei kyllä ainakaan itseäni yllättänyt. Mut aika alkaa loppua taas tästä abaraatista joten Adios Amigos and Senjoritas. OLE!

Päässä soi: Mana Mana: Vaarallista

Päästä syövytetty:" Voi olla vaarallista Sukeltaa syvään. Voi olla vaarallista Olla sukeltamatta. Voi olla vaarallista Katsoa silmiin. Voi olla vaarallista Olla katsomatta"

Lomalla silloin kun muut tekevät töitä.

Tänään alkaa syysloma. Eikä hetkeäkään liian aikasin. Melkolailla on ahistanu, mutta toivottavasti viikon loma nirhaa moiset kansansairaudet. Muutenkin olen tuntenut olevani eksyksissä jossain sellaisessa uudessa mistä minulla ei ole ollut minkäänlaista käsitystä ennen, ja nyt yritän parhaani mukaan löytää itseni tästä uudesta kuvasta. Kyseessä ei kuitenkaan ole milläänmuotoa negatiivinen kokemus. Päinvastoin haluaisin kovasti löytää itseni tästä uudenlaisesta tilanteesta ja olen yrittänyt sitä tehdä parhaani mukaan. On se elämä vaan vaikeaa ja ihanaa. Joskus näinkin päin eikä aina sitä pohjatonta synkkyyttä.

Päässä soi: Lou Reed: Perfect Day

Päästä toivottu: " Oh it's such a perfect day, I'm glad I spent it with you. Oh such a perfect day,
You just keep me hanging on, You just keep me hanging on."

VOI PASKA!

JES!!!! Tajusin just äsken että meikällä on ollu yks kirja lainassa varmaan kohta kaks kuukautta, eikä meikä oo lukenu sitä edes puoleen väliin. Ups I did it again...

Päässä soi: Eläkeläiset: Humppaidiootti -LIVE (meikä vielä oli tällä keikalla)

Päästä häväisty: "Höpöttelee puuta heinää. Iskee otsaa sossun seinään. Päiväkodin täditkin pelkää setää"

Huomautus: Koska Eläkeläisten mahtavia sanoituksia on vaikea löytää, jopa internetin ihmeellisestä maailmasta, niin pieni virhemarginaali on aina mahdollinen. Varsinkin livemateriaalissa kyseisen yhtyeen artigulointi on välillä melko vaikeaselkoista.

Lomaa odotellessa...

Onpas siitä taas aikaa kun viimeksi olen tänne kirjainjonoja suoltanut. En tiedä sitten mistä johtuu...väsymys, laiskuus, itsesäälin puuttuminen, (niinpä, mitä jää jäljelle jos itsesäälikin hylkää) onhan näitä selityksiä. Mutta ensi viikollahan tärähtää meikälle syysloman tapainen töksähdys. Tarkempia suunnitelmia ei vielä ole, mutta kerkeehän tässä vatvoa. Ainakin parit kouluhommat pitäisi tehdä. Lopettaa yksi kirja ja aloittaa toinen, kirjoittaa runoilijaesittely (ensin meinasin väsätä sen Martikaisen Jarkosta, mut siirrynkin varmaan Viikatteen Kaarleen ku se on kuitenkin läheisempi ja kyseisen herran iloiset rallit ovat cd-soittimesta enemmän raikuneet), ja kaiken kukkuraksi vielä runoanalyysi (Viikatteen biisistä varmaan, mutta mistä niistä???????). No ompahan jotain iltapuhdetta ettei aika käy pitkäksi. Ja sitten vielä groteskimpia uutisia: torstaihin mennessä meikän pitäis pyyhkäistä viisi runoa luettavaksi ja ruodittaviksi. Melko karua, enkä käytä sitä maailman hirveintä hokemaa joka tähän niin hyvin sopisi, vaan toivon että runoratsuni ei ole vanha hikinen koni. Ai niin Oz:kin loppui viime viikolla (vai oliko se jo toissaviikolla?). Voi surkeus! Mistä meikä nyt saa joka viikoisen annoksen väkivaltaa ja homoerotiikkaa????

JÄLKIKIRJOITUS: Tässä tilityksessä oli hämmentävän paljon kysymysmerkkejä. Mitähän sekin kertoo?????...ja taas. Tämä on jo kirous!!!!...eikä yhtään enempää niitä huutomerkkejä!!!!!...Sormi pois sieltä ykköseltä SAATANA!!!!!!!!!!!!

Päässä soi: PMMP: Synestesia

Päästä relavehdattu: "Sitä mitä otetaan, tykätään, me rokataan. Mokataan, mokataan, me porataan. Jotain aina otetaan, tykätään, me vihataan, mokataan, mokataan, me rokataan"

Nostalgiaa ovista ja ikkunoista...

Nostalgia on kummallinen elementti. Kaikilla meillä on asioita jotka herättävät meissä nostalgiaa ja tuovat mieliimme rakkaita/noloja/paskoja/surullisia/hauskoja muistoja. Ihan mielenkiinnosta ajattelin listata muutaman tälläisen asian.

-Billy's pan pizzat: Nämä ryökäleet tulivat ensimmäisenä mieleen koska ostin parit slaissit jäälokeroon osaksi nostalgian- osaksi vaihtelun vuoksi. Mutta näitähän sitä tuli äpöstettyä ihan älyttömiä määriä Haapaveden opiston ekavuonna. Ja en vaan minä vaan melkein koko kaveriporukka. Hyvää ja erittäin epäterveellistä. Ihme siis että olemme vielä hengissä kaiken sen rasvan jälkeen.

-Star Wars alkuperäinen trilogia: Ei sille mitään voi, pakko taas jauhaa leffoista mut nämä on oikeasti nostalgian kultaamia teoksia lapsuudestani asti. Muistan vieläkin sen hetken kun näin ensimmäisne osan Tähtien Sotaa. Olin juuri tullut koulusta, (luokkaa en muista mutta olin vielä ala-asteella) ja jostain syystä menin vintille katsomaan kakkostelkkaria. Sieltä tuli elokuva jonka nimeä en edes tiennyt, mutta se tempasi mukaansa kuin hyökyaalto surffarin. Elokuva oli Ensimmäinen Tähtien Sota. Tämä jälkeen olen katsonut kaikki trilogian osat miljoonia kertoja enkä varmaan ikinä kyllästy niihin. Tämä elokuvasarja onkin varmaan yksi suurimmista syistä miksi aloin harrastamaan elokuvia niin antaumuksella.

-PMMP: Joutsenet: Tämäkin on näitä opisto hetkiä. Oltiin luokan kanssa just oltu messuilemassa ekaa kertaa Ylivieskassa ja ajeltiin koulun autolla lenkkiä laulaen yhteislauluna tätä biisiä. Vieläkin tulee se hetki mieleen kun kuuntelee kyseistä veisua.

-Kikka: Kiihkeät tuulet: Näitä biisejä on ihan älyttömät määrät. Tämä oli yksi niistä biiseistä jota kuuntelimme kun kaveriporukkaan tuli ensimmäinen auto. Eli musiikin laatu on aina ollut erittäin korkealla. Vielä legendaarisemman tästä biisistä tekee se että soitimme tätä aina historianopettajalle kun hän sattui kävelemään ohi. Eli "Tönöhän" tästä biisistä vieläkin tulee mieleen ja armoton lenkinheitto.

-Keittokodat: Tämä hilpeys kotia kohtaan sai alkunsa ensimmäisiltä kesäfestareiltani. Paikka oli Ruis Rock ja vuosi oli muistaakseen 2004 (korjatkaa jos muistan väärin). Yöpyninen tapahtui Maahisen muki ja mela-nimisellä leirintäalueella keittokodassa. Hieno paikka kaikin puolin ja halpakin vielä. Tämän jälkeen keittokodista on muodostunut traditio, sillä sellaisessahan sitä tuli yövyttyä myös ruotsin reissulla. Ja toivottavasti vielä monilla muillakin reissuilla tästä eteenpäin.

-Rapsa Youth-liivit: Nämä liian pienet, hihat revitty ja tusseilla töhrityt liivit ovat varmasti nuorin nostalginen esine mitä meikältä löytyy. Sai alkunsa Haapaveden opistolta sikäläisen kaveriporukan kierrätyskeskus reissuista. yhteläisyytenä Rapsa youth logo selässä (normaalisti kumollaan oleva pullo, mutta meikällä oma naama kun en juo) ja väärin kirjoitettu bändi (meikällä Mötorhead). Tämän asusteen piiriin kuuluu myös viimekesäinen Kuopio-Rock jossa itse Kaarle Viikate Rustasi nimmarit selkämykseen.

-Knäckis voileipäkeksit: Nämä ehkä maailman hirveimmät ja koukuttavimmat voileipäkeksit osuivat polulleni kun olimme kuvaamassa Karu Producktionssin pitkään ja hartaasti työstämää Dekkari-elokuvaa. Koska kuvaukset tapahtuivat kärnässä ostimme ruokatarpeita kuvauspäivien ajaksi ja Wille sai valita keksit. Ja eihän se Wilho pettänyt odotuksia tässäkään asiassa. Kekseistä tuli kuolemattomia ja ostamme niitä joskus vieläkin kun haluamme hemmotella itseämme, tai ei nyt hemmotella mutta kiduttaa nyt ainakin. Näissä kuvaus-sessioissa myös eräs tietty "Nallenaamari" niitti kyseenalaista kulttimainetta mutta siitä ei tässä sen enempää. Näkyy sitten Dekkarin making-offissa jos näkyy...

-Eläkeläiset (bändi): Jos joku bändi pitää nimetä nostalgiseksi niin kyllä se on Eläkeläiset. Biiseistä tulee mielikuvia niin moniin asioihin että niitä on mahdotonta edes eritellä. Parhaan kuvan saa kun sanoo että Eläkeläiset kuvastavat koko lukioaikaista elämääni ja monia hetkiä sen jälkeenkin. (bändi of my life)

- Veturi: Ei sellainen kiskoilla kulkeva vaan Jyväskylässä sijaitseva huoltoasema. Sielläpä siitä oli säpinää mulla...

- Kärnä: Siinä se on. Nähnyt koko tähänastisen elämäni, lapsuuden, nuoruuden, nykyhetken, jokakesäiset Kärnä-sessiot ja leffojen kuvaukset. Nähnyt kaiken ja toivottavasti tulee näkemään vielä paljon lisää.

Siinähän niitä oli ja lisää tulis niin paljon kun vaan jaksais kirjottaa. Mut en viiti kiduttaa teitä lukijat, jos sellaisia edes on, tämän enempää muisteloillani. Pitäis joskus koettaa kirjottaa niitä huonojakin muistoja ja kahtoa tuleeko niitä yhtä helposti kun näitä mukavia ja rakkaita...Mut sitä tuskin tänne blogille ainakaan kirjoitan. Niin sadisti en sentään teitäkohtaan ole...

Päässä soi: Maj Karman kauniit kuvat (nylyisin Maj Karma): Rocktähti

Päästä esitetty: "Sä maalaat huules verelläni. Olen niin kurko. Sä maalaat huules verelläni. Niin kaunis oot, aina. Sä maalaat huules verelläni. Vielä niin sä teet, kaunis"

Halutaan ostaa: Uusia ideoita blogiteksteihin.

Olen huomannut että tämä meikän blogi jauhaa paikoillaan. Minulla on yhä harvemmin mitään kirjoitettavaa ja kun minulla ei ole mitään kirjoitettavaa niin kirjoitan asiasta josta tiedän paljon, mutta joka ei kiinosta muita. Kyseesähän on tietysti aina niin rakkaat elokuvat. Onko elämäni oikeasti näin elokuvapainotteista??? Ilmeisesti se on, enhän minä oikeastaan ole harrastanut ikinä mitään muuta. No jos joku homma pitää vetää yli niin sama vetää kunnolla, sehän on yksi niistä iskulauseista jonka voisin tatuoida pakaraani, ja ainakin tässä asiassa olen sitä totellut kuin galeeriorja ruoskaa ja rumpua. Mutta olen myös huomannut että muutoskin on joskus hyväksi. Eli uusia jutun juurta alan hakemaan kuin hai haukkapalaa uimareista.

Päässä soi: Viikate: Sepedeus (Kylläpä sitä tulee luukutettua Viikatetta ahkeraan)

Päästä taitettu: "Vihta visainen seinään nojallaan. Aivan kuten ennen vanhaan. Luukku kiukaankin on jäänyt raolleen. Jo kajo seinän takaa hohkaa - Sepedeuksen tuhkaa"

Elämä kuin elokuvaa...

Tylsää. Kai se on katottava toinen leffa heti putkeen...

Päässä soi. Risto: Levy-yhtiön jätkät

Päästä kuunneltu: "Levy-yhtiön jätkät roudaa mun kotiin kaikenlaista paskaa. Minä en pistä nimee vittu mihinkään teijän papereihin. Pyyhkikää perseenne niihin. Pyyhkikää perseenne saatanan apinat ou jee"

Viikonlopun jälkeen tulee aina toinen viikonloppu, siinä on vain viikko välissä.

Kah taas se viikonloppu kolkuttelee kantojaan lattiaan ja pyytää polkelle tai jenkalle. Mutta valitettavasti olen henkeen ja vereen humppamies. Haapaveden opistolla opiskelevat ystäväni Murmis ja Simbauttaja kävivät kyläilemässä täällä opinahjossani. Hatunnosto vaan pojille siitä. Oli taas railakasta nujakoida siitä kellä sitä säpinää oli ja kellä ei (mulla ei) ja mihin suuntaan se tanssija oikein pyörähtelee. Huomenissa varmaan lähden käväsemään oulussa katsomassa Ganesin, mutta koetan välttää elokuvien ja levyjen ostamista viimeiseen asti. On tullu taas niin perkeleesti törsättyä et huhhuh. Eilen oli täällä limingassa opiskelijabileet, ja meikä oli siellä mukana huupparoimassa. Olihan se hieman outoo ku ei oo vielä oikein tutustunna kehenkään, ja ei ole viinan luomaa etua kyseiseen toimitukseen, mut kai se siitä pikkuhiljaa. Oli ihan mukava ilta ja ainakin vähä vaihtelua tähän iänikuiseen nördeilyyn. Pakko alkaa kai hommaamaan parempaa sisältöä elämään, tai ei nyt parempaa mutta vaihtelua nyt ainakin... On se vaan tympeetä tilittää useammalle blogille samoist asioista. Huomisesta lupaan kirjoitella Kroonisten blogille kattavan tilityksen. Miten tälläinen pojanperkele selviää ilman säpinöitä suomen virallisesta rakkauden kaupungista.

Päässä soi: Ramones: Chain saw

Päästä nykäisty: "Texas chain saw massacre. They took my baby away from me."

"Vaikka näännyn, salaa uskon rauhattomain lepoon, kuten uskon elämään"

Niinpä niin. Noin kaksi päivää on kulunut kun ostin Rooma season1-boxin ja vasta puolessa välissä olen. Aijaijai musta on tullu pehmee. Muutenkin olen huomannut että en osta/katso elokuvia enää siihen malliin mitä joskus nuorena natiaisena. Ja kaiken lisäksi olen siirtynyt enemmän musiikin ihmeelliseen maailmaan, sillä levyjä tulee raahattua kotiin, kuin lihava kissa kuolleita rottia.
Ihmiset muuttuu se on kai ihan luonnollista, mutta että tälläinen jääräkin kokee muutoksia niin se on hyvin hämmentävää. Onko muutos sitten hyvästä. Kai se on tapauskohtaista. Joskus ihminen oppii jotain uutta itsestään ja muuttuu paremmaksi. Joskus taas muutos muuttaa jo valmiiksi paskaa vieläkin paskemmaksi. Sitä saa mitä sattuu tulemaan jne.

Päässä soi: Viikate: Yökunnaat

Päästä niitetty: "Lumi hartioille sataa, pintaveri pursuaa. Käärmeenpäitä toistasataa tuhkatuille rajamaille vaeltaa"

"Uuvuttaa..."

Hohhoijaa kyllä se vaan voi olla väsy ja naatti olo. Pirtsakkuus on kuin Lurppa-Koiralla ja silmät seisoo kuin...no niin seisoo vaan. Kyllä jututkin on sitä tasoa että olisi parempi antaa vaan niskalaukaus koko tilitykselle ja antaa tämän kirjainkokoelman painua blogitekstien taivaaseen kuin Titanckki painui kertomaan fisuille terveisiä ennenkuin James Cameron teki siitä sen möhköfantti-elokuvan ja lopetti hyvien actiontulitusten tekemisen. Tulipa taas vedettyä yli toi lause. No ala nyt pätemään siinä ja korjailemaan omaa tekstiä! No ei korjailla sitten. Haista paska! Haista ite saatanan munapää!!! Muutenkin on jotenkin outo olo. Ilmassa on jotain painostavaa.

Päässä soi: Ruotomieli: (Ei Soinut) Iloisesti bama lama loo

Päästä märehditty: "On toisen pirun vaikeeta ymmärtää mitä toinen ei osaa eikä yritä selittää. Liekkö mitään luotu on ees kestämään ei lovee, ei lohtuu ei edes häpeää"

Neekerirommi

Viikonloppu meni kuin luotijuna. Nukkuminen jäi vähemmälle, mutta junassa istumista oli sitäkin enemmän. Eikä tunnillakaan ollut yhtään hankalaa olla lähes unettoman yön jälkeen. Kuhan nukahtelin istualleni ja havahtelin aina parin sekunnin päästä. Jossain vaiheessa silmät olivat niin pahasti ristissä että näin asioita kahtena...onneksi elämässä on myös huippuhetkiä.

Päässä soi: Hanoi Rocks : A Day late, a dollar short

Päästä naarattu: "Just think about how lovely life could be. Excluding all the man-made misery"

ps. Koska minulla oli vaikeuksia keksiä otsikkoa kysyin apua Jöötiltä. Lopputuloksen ja sen sopivuuden tekstiin saa kukin arvioida omassa mielessään...