Loma loppui sitten pari päivää sitten. Paluu tänne liminkaan sujui ihan mukavasti. Juna oli täpösen täynnä ja alkumatkan jouduin seisoskelemaan käytävässä, junan vessaa vastapäätä, ja väistelemään ympärillä seikkailevia ihmisiä. Kun viimein sitten pääsin istumaan, istuin käytäväpaikalla koska se oli lippuuni merkitty, niin kukaan ei tullut viereeni istumaan. Takanani kuulin vaan kun jotkut ihmiset puhuivat kovaan ääneen keskenään kuinka mulkkuja ihmiset ovat kun eivät voi ottaa laukkujaan pois istuimelta, ja kuinka ne ovat maksaneet täyden hinnan lipustaan...Oma laukkuni oli lattialla kokoajan. Olisko mun pitäny huutaa niille että hei marttyyrit täällä olis paikka vapaana. Anteeksi kun en anele teitä viereeni istumaan. Lisääkin ohjelmaa oli onneksi matkalle järjestetty. Paikaltani oli nimittäin suora yhteys naiseen ja mieheen, jotka suurimpiirtein söivät toisensa. Vaikutti siltä että he saivat tietää toistensa tunteista juuri siinä junassa. Siinä sitä teerenpeliä sitten oli pakko katsella koko loppumatka. Kontran Ensirakkaus-biisi vaihtui melko äkkiä Verjnuarmun Kurjuuven valssiin.
Päässä soi: Verjnuarmu: Kurjuuven valssi
Päästä monistettu: "On mutasta velliä pellot täännä ja työhevosen valjaattii poekki.
Et vittu sitä paskoo millään kiännä, taetaa tuoni korjata kaekki"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Junat ja juna-asemat ovat poikamiehille kivoja paikkoja kun kaikilla muilla näyttää olevan joku joka on asemalla vastassa tai joku saattamassa tai joku seurana. Yksinäisyys korostuu entisestään ja näin entiselle ukkomiehelle se iskee vielä pahemmin kun muistaa että itse oli joskus samassa tilanteessa.
"Päivä edennyt pitkälle lie
Uutinen aamuinen aatoksiin vie
Paidan kaulus kastuu loppukesän kyyneliin"
Totta. Mikään ei piristä paremmin kuin seurata rakastavaisten terhentelyä...
Monta tuntia putkeen...
Lähetä kommentti