torstai 4. lokakuuta 2007

"Vaikka näännyn, salaa uskon rauhattomain lepoon, kuten uskon elämään"

Niinpä niin. Noin kaksi päivää on kulunut kun ostin Rooma season1-boxin ja vasta puolessa välissä olen. Aijaijai musta on tullu pehmee. Muutenkin olen huomannut että en osta/katso elokuvia enää siihen malliin mitä joskus nuorena natiaisena. Ja kaiken lisäksi olen siirtynyt enemmän musiikin ihmeelliseen maailmaan, sillä levyjä tulee raahattua kotiin, kuin lihava kissa kuolleita rottia.
Ihmiset muuttuu se on kai ihan luonnollista, mutta että tälläinen jääräkin kokee muutoksia niin se on hyvin hämmentävää. Onko muutos sitten hyvästä. Kai se on tapauskohtaista. Joskus ihminen oppii jotain uutta itsestään ja muuttuu paremmaksi. Joskus taas muutos muuttaa jo valmiiksi paskaa vieläkin paskemmaksi. Sitä saa mitä sattuu tulemaan jne.

Päässä soi: Viikate: Yökunnaat

Päästä niitetty: "Lumi hartioille sataa, pintaveri pursuaa. Käärmeenpäitä toistasataa tuhkatuille rajamaille vaeltaa"

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Teikästä on tullut vanha. Söpöä.

manninen kirjoitti...

Niinpä. Kohta löydän parrastani ensimmäisen harmaan karvan...

Anonyymi kirjoitti...

Sittenkö luovut parrasta kun se harmaantuu?

manninen kirjoitti...

Tuskimpa vaan. Luovun siitä sitten kun se putoaa pois

Anonyymi kirjoitti...

Höh. Jääräpää.

manninen kirjoitti...

Tai sitten jos on erittäin hyvä syy...

Anonyymi kirjoitti...

Mikä olisi?

manninen kirjoitti...

Jos mun elämän nainen (jos sellaista edes on olemassa) pyytäisi...Muita syitä ei kyllä tule mieleen

Anonyymi kirjoitti...

Tottakai sellainen on olemassa.

manninen kirjoitti...

toivossa on hyvä elää

Anonyymi kirjoitti...

Ja Rauhassa kuolla, sanoi lapamato. (eeheeheeheehee, nyt ylitin itsenikin juttujen huonoudessa)

manninen kirjoitti...

Oli kyllä, mutta silti tämän blogin parhaimmistoa