Katos vaan saatana, kyllä se taidan meikä olla joka tilittää tänne vanhaan ja kuolleeseen blogiin. Ja mikäs sitä on kirjoitellessa vanhaan ja kuolleeseen blogiin, ku oma elämäkin on vanha ja kuollut. Mutta tästäkin huolimatta kirjoitus vaan jatkuu, sen pitää jatkua. Jokaisessa meissä asuu pieni lehmä, mutta entäs kun sieltä löytyykin kirjoittaja. Kirjailija, herkkä ja tunteellinen taiteilija joka ammentaa kaiken raivon ja kiihkeyden omasta elämästään, tunteistaan ja tragedioistaan. jos vituttaa niin kirjoita, jos olet rakastunut niin kirjoita, jos tunnet elämäsi luhistuvan niin kirjoita, jos sydämmesi revitään rinnasta ja syötetään variksille niin kirjoita. Kirjoita! kirjoita!
kirjoita! No kirjoitetaan sitten teille henk. koht. perkeleille!
Päässä soi: Ruotomieli: Radan tuolla puolen
Päästä lainattu: "Mä sanon saappaani saat kun mä kuolen, ne löydät kun sä eksyt radan tuolle puolen"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kuules kultasein, se on sydämesi, yhdellä ämmällä kirjoitettuna :P
Ihanaa
Tule ja korjaa vaan useamminkin
Lähetä kommentti