Ei ole itsesääli vieläkään yllättänyt, vaikka olenkin uhonnut uudella positiivisemmalla elämänasenteella. Mutta iskuja odotellessa tässä ollaan (itsesääli-iskuja, ei naisten iskuja) sillä ennemmin tai myöhemminhän kaikki taas murenee. Maa pettää jalkojen alta ja putoat pohjalle. Mutta sellaista on elämä. Hetki auringossa tarkoittaa sitä että seuraavaksi käydään kaksi kuukautta sateessa.
Koulussakin on alkanut taas viihtymään. Ei siihenkään muuta tarvittu kuin vitutuksesta irti päästäminen. Vaikka kahden viikon itsenäinen kirjoitusjakso menikin perseelleen ja Don Quijotea en ole likenut vasta kuin reilun 200 sivua (yht. reilu 600 sivua, ja kuolemanlinja ensi maanantaina), niin siltikään ei ahdista. Olen taas löytänyt sen ei stressata turhasta-elämänasenteen. Vaikkei se välttämättä viisaampaa ole, niin ainakin se on helpompaa.
Oma viikonloppuni alkaa jo huomenna kun suuntaan koulun jälkeen heti Ouluun ja sieltä Junalla Tampereelle. Siellä sitten teen Sähkiksen ja Willen elämästä yhtä helvettiä ja perjantaina hartaasti odotetulle Viikatteen keikalle. Saa nähdä kestääkö positiivisuuteni kaiken tämän kaihon ja katkeruuden...Hyvät viikonloput itse kullekin sielulle ja sieluttomallekkin eliömuodolle.
Päässä soi: Metsatöll: Hundiraev
Päästä puikotettu: " Heiijjahh! Minus elab hundi raev!"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Turvallista matkaa :)
Kiitos. Matka on varmasti ihan turvallinen, kaikki mitä tapahtuu perillä on sitten asia erikseen...
Tartuta villeenkin tämä uusi ominaisuutesi jota kutsut positiivisuudeksi :)
Aika ihmemies saa olla jos minuun saa positiivisuuden tarttumaan.
Onnea matkaan. Vai mitapa silla onnella muka tekkee.
Se joka saa Willeen positiivisuutta istutettua voi kruunata itsensä Panamankanavan kuninkaaksi, helpommin saat kaivettua haudan höyhenellä upouuteen asfalttiin.
Lähetä kommentti