Viimeiset hetkeni auringossa

Ja taas olisi viikonloppu edessä. Tämä kuluva viikko on ollut melkoisen raskas. Jostain syystä ei ole ollut se maailman paras fiilis. Onneksi tähän on pienoista helpotusta luonut Viikatten uusin kiekko. En haluaisi hypettää tai pitkästyttää teitä elämää suuremmilla palopuheilla kyseisen bändin ansioista, mutta en voi itselleni mitään: Viikatteen uusin on perkeleen hyvä äänite!

Ja sitten ohjelmassa eteenpäin. Tulevan viikonlopun vietän mitä todennäköisimmin täällä Limingassa. Ihan hyvä vaan, sillä seuraavasta kahdesta viikosta tulee melkoista rytinää. Kyseessä on itsenäisen työskentelyn pyrähdys, jonka tarkoituksena on pureutua juuri siihen asiaan minkä katsoo tarpeelliseksi henkilökohtaisessa kirjoittamisessaan. Meikällä se on vanhojen tekstien valmiiksi saattamista useampien versioiden kautta. Eli epäselvemmin sanottuna joudun säätämään ja mittaria kääntämään kaksi viikkoa putkeen. Onneksi sentään aikataulun voi laatia itse. Eli pitkää yötä ja lyhyttä päivää on luvassa. Toivottavasti en unohda miltä aurinko näyttää, kun en sitä tule kahteen viikkoon näkemään.

Päässä soi: Viikate: Orret

Päästä ryvetty uudestaan: "Kurotan kuin korteen viimeiseen, viereen tuon ajurin vaikka tajusin kenen orsilla tavataan!"

Ja ensi tilityksessä raikaa joku muu äänilähde kuin Viikate. En lupaa mitään, mutta yritän parhaani...joka tunnetusti ei ole paljon. Herra itsesääli sano päivää lukijoille...Hyvä poika (rapsuttaa korvan takaa)