Hävettää / Ei hävetä

Oli muuten hauska viikonloppu. Kiitos vain kaikille siihen osallisena olleille. Olin kaverini syntymäpäiväjuhlilla Oulussa. Hevimestassa käytiin mekhaloimassa. Itse menin sinne maailman rumin pipo päässäni. Se oli Heinän matonkuteista tekemä, oranssi/musta, jossa roikkui langanpäitä ja kaikenlisäksi hieroi otsaani mukavat jäljet. Sulauduin tummanpuhuvaan Hevijoukkoon kuin sinivalas kylpyammeeseen. Kyseisessä paikassa oli vielä jonkun örinäbändin keikka ja meikä meni tietenkin päivänsankarin kanssa tanhuamaan yleisön joukkoon. Muut yrittivät nauttia kaikasta ja me humppasimme kuin hullut. On se itsensä nolaaminen julkisilla paikoilla vaan aina yhtä mahtavaa. Kai kännin piikkiin saa muutkin vetää kuin humalaiset. Sitten jotain mistä en ole todellakaan ylpeä. Menin syömään Kebab ranskalaiset kyseisellä retkelläni, vaikka olen keskellä pahinta laihdutuskuuria. Ainoa asia mitä voin sanoa tekoni puolesta on se että jälkeenpäin tuntui todella pahalta. Omatunto soimasi enemmän kuin koskaan ennen. Olin valmis huuhtomaan ihmisarvoni viemäristä alas. Tämä menee varmasti asioita joita kadun listalla Top-3:seen. Tai ainakin top-5 - top-10 välille, jostain syystä katuminen ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani. Harvoinpahan se mitään muuttaa tai edes auttaa saamaan paremman olon itselleen tai muille. Mieluummin pyrin olemaan niin ettei katumusharjoituksia tarvita ollenkaan. Muuten olo on samanlainen kuin koko alkuvuoden eli perusvitutusta lukuunottamatta mikään ei suuremmin harmita. Mutta kohta tapahtuu jotain joka muuttaa tilanteen. Tunnen sen luissani...

Päässä soi: Zen Cafe: Rysty

Päästä nyrkkeilty: "Kun on tullut murhe luokse, murheen luota lähdetään. Poimin sulle ruusun tuolta, kaupan luota nyt sen nään. Kuinka se käy mekkos kuosiin, saisiko sut hehkumaan. Tartu lohtuun, se ei luovu kuosistaan"