Hyvä viikonloppu takana. Edessä jatkuu elämä...

Siinä vaiheessa kun huomaa syöneensä lautasellisen useamman päivän vanhaa lasagnea, on tullut aika arvioida elämäänsä uudestaan. Paskaahan tämä on, turha sitä on kieltää, mutta jotenkin meikään on eksynyt jostain myös hitunen toivoa. Viime vuosi oli rankka niin tunne-elämältään, kuin muutenkin; Mutta nyt on kuin kaikki tuo olisi viimein pyyhkiytynyt pois. Paino jota kannoin mukanani on kadonnut, ja jotenkin tuntuu siltä ettei se ole enää takaisin tulossa. Tuntuu siltä että elämä ei ole ohi, vaan vasta alkamassa...

Muutama sana viikonlopusta. Se oli hyvä viikonloppu, vaikkei mitään erikoista tapahtunutkaan. Kävin Oulussa katsomassa Tummien perhosten koti-elokuvan, ja ainakiin minuun se osui ja upposi. harvoin kotimainen elokuva on herättänyt niin paljon tunteita. Tai sitten se johtuu vain elokuvateatterin tunnelmasta. Minullehan elokuvissa käynti on jotain muutakin kuin vain elokuvissa käyntiä. Se on jotain pysyvää, rauhoittavaa, rituaalista. Jotain jota olen tehnyt niin kauan kuin muistan. Jotain joka pitää elämäni tolkuissaan. -Niin kauan kun käyn leffassa nii se on vielä minun elämääni...Tai jotain.
Toinenkin mainittava onnenpotku sattui; löysin YUP:n dvd:n hintaan 5.99 €. Ette voi uskoa millainen ilmeeni oli kun se pölähti eteeni. YUP:kin edustaa minulle pyhiä arvoja. Se on ehkä ensimmäinen bändi, joka kolahti kuin hirvi, nousi päähän kuin huume ja pisti pollan sekaisin. Ensimmäinen "kunnollinen" keikka missä kävin oli YUP, samoin kuin ensimmäinen ostamani levy. (ellei joitain soundtrackkeja ja Leevi and the Leavingssin kokoelmaa lasketa). Jotenkin tuli lämmin ja nostalginen olo kun sitä dvd:tä katselin. Muistui mieleen ajat jolloin olin vielä ihan pentu. Siitäkään ei ole kuin jokunen hassu vuosi, mutta silti ne tuntuvat kaukaisilta. Kuin jossain toisessa elämässä eletyiltä...

Tuleepas nyt niiiiiiiiiiin tunteikasta tekstiä että huh huh. Pyydän anteeksi. Lopetan. Muuten varmaan rakastuisin itseeni tai jotain muuta yhtä perverssiä...

Päässä soi: The Sounds: Painted by numbers (On muuten ehkä ihanin nainen ikinä solistina.)

Päästä laskettu: "Sing a song for sorrow, 'Cause we all been painted by numbers, We're dancin' as we borrow, You said it was love, I got what I need to get by"