12 -> 9 -> 6 + Leevi and the Leavings = Toimii

No jopas nyt, hommahan toimii kuin hirvi autonvaloissa. Jälkeä tulee varmasti. Se 12, joka tipahti yhdeksään on kuihtunut jo kuuteen. Eikä edes siitä syystä että päätin väistellä vastuuta ja luistaa tehtävistäni kuin mikäkin teini-isä yöllisten seikakilujen jälkee. Minä kirjoitin oikeasti jo kolme sivua sitä tekstiä ja lisää tuntuisi tulevan. Mitä tämä nyt on, näin aikaansaapa olen varmaan viimeksi ollut joskus siittiönä. Kaiken lisäksi huomasin että musiikilla on oikeasti auttava vaikutus kirjoittamiseen. Se musiikki pitää vain valita tarkoin. Vähän niinkuin Tarantino valitsee musiikkinsa elokuviin, niin samalla lailla meikä valitsee taustamusiikin kirjoitukseen. Tai ainakin tästälähin alan valita (ainakin useammin jos ei muuten). Koska minulal ei ollut mitään hajua mitä kirjoittaisin valitsin jotain unohdettua, jotain vanhaa, jota en ole pitkiin aikoihin kuunellut. Toisinsanoen Leevi and the Leavingsiä. Ja tekstiä alkoi tulemaan ilamn miettimistä. Tarina vie ja näppäimistö sauhuaa. Kaikenlisäksi löysin Leevin uudestaan. Ihastuttava bändi, muistan kun näitä joskus teininä kuuntelin. Hämmentävän nostalgista...

Päässä soi: Leevi and the Leavings: Raparperitaivas

Päästä kasvatettu: "Raparperitaivas, missä se lie. Ilmalaiva meidät perille vie ja se taivas on sun ja mun. Piilopaikka yhteinen"