maanantai 31. maaliskuuta 2008

Olipas taas...

Mun elämästä on tullut mystisyyden mellastuskenttä. Ja mulla on muuten nälkä, käyn hakemassa syötävää. Odottakaa pikkuhetki...No niin mihin minä jäinkaan. Niin joo mystiseksi on mennyt. Miksi meikä muuten vetää metripizzaa, vaikka olen laihdutuskuurilla? Osaa sitä vaan ihminen olla urpo. Niin joo mullahan oli tässä juttu kesken. Eli mystiseksi on tosiaan mennyt. Yksi koko elämäni mystisimmistä tapauksista sattui eilen. Olin täällä kirjoitusluokassa yksin noin kolmen aikoihin. Kyseessä oelva pytinki on etäällä muista opiston rakennuksista ja uskoin saavani olla rauhassa. Tai niin ainakin luulin. Tämä mitä tulen nyt kertomaan on hieman noloa, mutta mikä olisi parempi tapa käsitellä tälläistä hyvinkin arkipäiväistä asiaa, kuin kirjoittaa siitä omalle blogilleen. Tämä sattui oikeastaan hetkeä ennen kun olin lähettänyt viimeöisen tilityksen...Meikä tanssi. Meikä tanssi täällä yksin menemään. En ole siitä ylpeä, mutta näin pääsi vain käymään. Tilanne johti toiseen ja tunnelam vei mukanaan. Miksi kirjotan tästä niin kuin olisin ollut masturboimassa. En tiedä ja tuskin sitä kukaan muukaan tietää. Noh siinä sitä sitten tanssittiin, saatoin jopa laulaa en muista tarkalleen, mutta jokatapauksessa en kuullut oven avautuvan. Sitten yhtäkkiä tajusin etten ollut yksin. Lopetin vaivaamisen ja jäin nojaamaan fläppitauluun. Eteisessä seisoi tuntematon tyyppi. Nuorehko poika veti mp3-soittimen korviltaan ja sanoi jotain. Meikä ei kuullut mitään olin vaan jähmettynyt paikoilleen. Jostain syystä sanoin että "Moi". Poika tuli sisään ja kysyi että "Mikä meininki" mutisin jotain. Pojan puheesta ei tahtonut saada mitään selvää, vaikutti siltä että tyyppi oli nappaillut jotain. Se kysyi että mitä meikä tekee täällä, meikä vastasi että "kirjottelen". Meikä oli ihan ulalla, kuka toi on. Tyyppi tuli vaan sisälle ja meni istumaan koneelle. Jotain muutakin me juteltiin, mutta en muista tarkasti mitä. Meikä alko miettimään että pakko saada toi ulos, jos se vaikka sammuu tohon. Tyyppi kysy että haittaako mua että se on täällä, meikä sano että ei, mutta että mun pitää lähteä pois kun huoemnna on koulua jne. Tyyppi sanopi että älä lähde vielä ja sit se sano jotain että se on just vaipunu psykoosiin. Meikä oli sillai että okei onkohan toi nyt ihan kännilinjalla. Sit se kysy että voiko se vetää noi verhot alas. Meikä vastas jotain mutta ei se kuitenkaan niitä menny vetämään. -Tanssit sää täällä äsken? Meikä oli sillai että voi vittu. - En, valehtelin. -Tanssit sää täällä vähänaikaa sitten. Meikä oli sillai ettei tää voi olla totta ja tyrmäsin vieläkin. Se kysy että olinko ihan varma. Meikä oli ihan pihalla. Sanoin ettei sitä nyt tanssimiskesi voi sanoa vaan... Meininkiä, se sano muistaakseni. Meikä oli että niin ja selittelin vielä jotain. Tyyppi sano eteti siinä mitään. Sit en muista mitä siinä puhuttiin. Jossain vaiheessa se kyseli koripallosta ja kahteli leffooja ja kysy että onko nää hyviä. Sanoin että olin nähny vana toisen ja se kysy kumman. Meikä osotti Harold and Maude leffaa. Sitten se sano että Terry Gilliamin Tideland näyttää mielenkiintoselta. Meikä sano että Ohjaaja tekee aina mielenkiintosia leffoja. Meikä oikeasti jauho paskaa sen tyypin kanssa. Se kyseli ettenkö voisi kirjottaa vielä vähän aikaa, j ameikä tyrmäs sen kohteliaasti. Vielä enne kun me lähettiin se kävi kahtomassa yhtä taulua ja seinällä oli myös kirjoitusohje miten Nietzsche kirjotetaan. Se sano että Nietzschellä on mielenkiintosia ajatuksia ja et se on joskus lukenu sitä. Jossain vaiheessa se kyseli että mihin aijon koulun jälkeen. Meikä kerto jatko-opiskelu suunitelmista. Sit me lähdettiin. Se kyseli että oliko se aiheutatnu jotain ongelmia, ja ettei mun olis tarvinnu lähteä pois sieltä. Meikä sano ettei tässä mitään ja sanoin että piti munkin lähteä. Pistin ovet lukkoon ja se odotteli. Kun käveltiin kohti opistoa. Se oikeasti sano että ihmisen psyyke on aika jännä. Oli hankala pitää pokkaa, kiitos Pasilan. Sit se vielä sano etten soita poliisia ainakana vielä. Meikä sano etten aikonut soittaa. Sit se sano kävelevänsä jonenkin, en saanu selvää, ja lähti meneen. Että sellanen ilta. Jotenkin noin se meni. Oli melko hankala muistaa kaikkea kun tuli niin puun takaa koko homma. Että tämmöstä...

Päässä soi: Moog & Morkoonit: Kellopeli Omena

Päästä kuorittu: "Kiinni on myös ukon Zeena kaikki kuteet ratkenneena, Ulvoo meille senkin rentut, tehdään Sisään-Ulos-Temput! Korvissa soi Ludvig van, kun kuulen luiden ruhjoutuvan! Päättyy tähän ukon seksi... Joululaulun oppimisek...Si...nging in the Snow! And dancing in the Snow! What a glorious Ffeeling! It's a real Horror Show!"

4 kommenttia:

Thundercat kirjoitti...

karua :)

manninen kirjoitti...

No ei suotta. Ihan ihme jätkä, mutta vaikutti ihan mukavalta kaverilta...

Kaesmae kirjoitti...

Noi on varmaan parhaita tilanteita mitä elämässä sattuu. Hassua.

manninen kirjoitti...

Totta. Piristävää kaiken kiireen ja harmauden keskellä. Ja ainakin mieleen jää jos ei muuta...