"Sampola"

Onpas taas niin iloista että. Tänään ryvetytti taas vähän. Tai en nyt tiedä ryvetyttikö, ainakin vitutti ja lujaa. Syy tähän oli aina niin ihanat tietokoneet. Yritä siinä nyt sitten tehdä jotain kun kone kaatuu kokoajan. Ritti kun meni meseen niin ohoho! Ja se kun vielä toimi hetkenaikaa ihan hyvin. Kaatuilihan se välillä, mutta sitten vaan netti uudestana käyntiin nii hyvä tuli. Ei katkennu edes yhteys välttämättä. Mutat nyt ollaan niin jäkissä ettei ikinä. Ja nyt siitä on alkanut kuulumana jo jotain mystisiä ääniäkin sisältä. Räjähtäis ja veis mut mukanaan saatana.

Ei tämä onneksi riittänyt poloisen meikeläisen kiirastuleksi. Yritin mennä toiselle koneelle, näyttö paskana. Menin seuravalle, ei lähteny edes päälle ja sain sellasen sähköiskun (en siis oikeaa vana sellanen mikä nyt tulee aina välillä vaikka mistä. Kyllä te tiedätte) että huusin melko kovaäänisesti että "AI SAATANA!" ja tämäkös herätti suurat hilpeyttä luokkatovereissani. Varsinkin kun olin ravannut ympäri luokkaa ja kiroillut kyrpiintyneenä kuin merimies. Tietokoneet on saatanan kätyreitä, jokaikinen niistä...

Eikä ilouutiset loppuneet edes tähän. Jostain ihmeen syystä lupauduin esiintymään koko koulun edessä "Runoidols" kritiikkityössä. Se on siis ellainen leikkimeilinen työ josta saa kritiikkiä jne. Kaikki muut tekevät sinne videon, mutta minä, jostain ihmeen syystä, menin heittämään tunnilla että "kai meikä jotain livenä siellä vetää" se riitti ja nyt se on virallisesti niin. Saa nähdä pitääkö tehdä vielä videokin siihen päälle, kun pitäisi olla kaksi eri variaatiota, mutta luulisi nyt että julkinen nöyryytys ja itsensä pelleksi tekeminen riittää. No mikäs siinä, ei olis ensimmäinen kerta. Pokkana kun tekee nii ei se ole mikhään. Ja jos vielä kovaa ja nopeasti, saa nähdä mihin ratkaisuun päädyn. No angstintäyteinen "runo" tuli ainakin väänettyä ja se nyt on sellainen millainen se on. Rujoa rynkytysräimettä tai henkisesti tiputtavaa tutkiskelua aikusiten ja lasten väliin vääristyneistä kommunikaatiokatkoksista. Eli Angstia.

Huomenna on jo viikonloppu ja tehtäviäkin on vielä rutosti tekemättä. Voihan vohvelirauta ja kermavaahdotetut pakarat!! No kunhan nyt ensin saisi ne Tampereen tehtävät tehtyä niin antaisin itselleni oikein märän pusun. Sekin pitää tehdä itse saatana.

Meikä on ihan änkyrä tänään ja vitutan jopa itseäni. Onneksi ei ole naista sillä olisin ajanut sen varmaan jo pois.

Päässä soi: Sig: Sadan vuoden yksinäisyys

Päästä herkistytty miettimään elämän suuria kysymyksiä, mutta havahduttu siihen eteti oikeasti omistakkaan elämää: "Miksi kaikki rakkaustarinat aina päättyy niin, surun kirvoittamiin kyyneliin? Miksi haipuu rakkaus, sammmuu ystävyys ja saapuu sadan vuoden yksinäisyys"