talteen kerättyä myös tälläinen stillshotti. Materiaali on kuvattu muutama vuosi taakseppäin juuri samanlaisena kevätpäivänä kuin tänäänkin oli. No okei! Järvi ei ole vielä sula ja luntakin on vielä paikkapaikoin, mutta homman pointtina on se että mikä on muuttunut? Ei mikään...Huomenna ehkä kirjoitan lisää viikonlopusta, ellei kevätmasennus ole vienyt minua mennessään...
Päässä soi: YUP: Meidän on annettu pudota
Päästä pudotettu: "Kätilö kehaisi ensisynnyttäjää, potra poikalapsi mätkähti maailmaan: kiljuvat kuusi kiloa. Ja niin, niinpä niin, ensi kerran niin pudottiin. Ja matkalla kehtoon tai tuonen lehtoon
miten vaan, me pudotaan..."
Peräänajo: Pää onkin sitten ainoa asia missä soi jotain. Jäi nimittäin kannettava cd-soitin ja kuulokkeet Karstulaan. Ei ole hyvä tämä...
5 kommenttia:
"Miksi aina menneitä muistellaan kun tahtomattaankin se palaa?"
Ja aina ne asiat jotka olisit jo halunnut jättää taa.
mikä sulla on kädessä tossa
Maitopurkki. Jotkut pistää olusia aaltoihin kylmettymään, mulla oli maitolitra...
Katoin aluks että onko sulla lonkero tölkki tossa kädessä :D mutta onneksi sieltä löytyi sitten maitopurkki :)
Lähetä kommentti