"Jo joutui armas aika..." jne.

Taas hurahti yksi vuosi ja on tullut kesän vuoro koetella voimiaan meihin kuolevaisiin. Minulle se tarkoittaa luonnollisesti parin kuukauden taukoa nettiyhteydellä varustettuihin tietokoneisiinkin. Satunnaiset kirjastoon eksymsiet ja kavereiden nurkissa nahjustelut katsotatkoon sormien läpi. Pointti oli kuitenkin se että, te jotka ehkä olette joskus vahingossa näitä kirjainrivistöjä vilkuilleet, ette kuule minusta vähään aikaan, joten nauttikaa nyt kun pystytte. Ja te jotka olette sidoksisa minuun jotain muuta kautta; Teille voin vain sanoa että "Otan osaa! Manninen on elämänmittainen kokopäiväduuni"

Päässä soi: Kumikameli: Adios

Päästä hyvästelty: "Adios kusipää, me ei nähdä enää ikinä"

Peräänajo: Melkein pääsi unohtumaan. Oikeassa paikassa väärään aikaan ja meni koko pohja elämältä. Mitä sitä voi enää tavoitella, kun telkkariinkin on kerran jo päästy. Bongatkaa missä se parta vilahtaa...