Tornio on valloitettu

On se Tornio vaan helvetin kaukana Karstulasta. Mutta täälläpä sitä vaan ollaan ja koulukin alkoi viimein minullakin. Ensin toki pitää räytyä läpi "Hei tutustutaan kaikki väkisin" viikosta ja suuresta tylsyydestä, jonka joukkojen kanssa on kalloja jo kolisteltu... Tornio on loppujenlopuksi todella pieni kaupunki ja katujen talsiminen on käynyt jo aika puuduttavaksi vaikka se IKEA siellä taustalla komeasti helottaakin. Jos sitä saisi hankittua antennijohdon ja tietokoneen niin matka karvaiseksi erakoksi voisi alkaa. Telkkari omassa huoneessa ja vuokraan sisältyvä netti, mitä muuta sitä täälläinen löllykkä kaipaa? No jos ihan rehellisiä ollaan niin mikro olisi ihan kiva... Olen myös luonut poikamiehelle sopivia suhteitakin täällä ollessani. Eräällä retkelläni kun satuin kohtaamaan erään juopuneen herrasmiehen ja kun se nyt oli pyyhkäissyt nurin sinne asfaltille niin pitihän se pystyyn sieltä kammeta ja kotiovelle talutella. Matkaa oli sellaiset 200 metriä ja siinä hoippuroidessamme herra selitti kuinka paljon hän vihaakaan maailmaa ja kuinka paljon hän vain haluaisi kuolla. Kyseessähän oli tietenkin leskimies. Tässäpä ne tärkeimmät tällä kertaa. Palailen ehkä asiaan jahka saan hommattua oman tietokoneen.

Päässä soi: YUP: Kunhan kuluu tuhat vuotta

Päästä aloitettu: Kai vaikea vaihe on elossa olla. Jos on naurujen aihe ja numero nolla: "Jo vaatekerta mieleen tuo, variksenpelätin. Se lorvii vain ja liikaa juo ja kerjää ruuankin. Eikä töitä se tee, jotain vain raapustelee."