Koulutie ei ole enää hiljainen

On taas ilmeisesti se aika kuusta kun kaikki menee päin helvettiä. Eräs tyttökin sanoi eilen että mulla on varmaan menkat. Mä sanoin että niin sen täytyy varmaan olla.

Olen miettinyt myös suhtautumistani ihmisiin, johtuen varmaan siitä että minun ikäpolveani olevat nuoret ovat kehittäneet uuden harrastuksen toistensa tappamisesta. Heti kättelyssä voin sanoa että minulla ei ole pienintäkään halua/tarvetta/tai kiinostusta tehdä samoin, mutta huomasin vain että viimevuotiset tapahtumat ja tämä uusi tilanne eivät oikeastaan hetkauttaneet minua paljoakaan. Tai sanotaanko että en ainakaan kokenut suuria tunnejärkytyksiä ja/tai ahaa-elämyksiä maailman julmuudesta. Reaktioni oli vain että "Ikävä juttu mutta Shit hapens". Olen aina ollut sitä mieltä että lähestulkoon kaikki maailman paha johtuu ihmisistä, niiden teoista toisiaan kohtaan, yleisestä välinpitämättömuudestä ja puhtaasta typeryydestä. En silti ole koskaan ajatellut että koko ihmiskuntaa voi pitää vastuullisena. Ihmiset ovat yksilöitä ja näin ollen jokainen ihminen vastaa yksin teoistaan olivat ne sitten hyviä tai pahoja. Onko tämä sitten kuinka misantroopista ajattelua, en tiedä, mutta yhden asian tiedän. Kyseiset kouluammuskelut eivät lopu sillä että kielletään kaikenmaailman ihmisvihasivut ja yhteisöt. Koen jopa että ne ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan vain vastareaktio nykymaailmaa vastaan. Tälläiset ammuskelut ovat vain yksi valitettava sivutuote, jonka joku nurkkaan ajautunut, epätasapainoinen ja elämästä syrjäytynyt nuori päättää omassa päässään toteuttaa. Se on herätys johon pikkuhiljaa pitäisi reakoida, eikä vain painaa uudestaan torkkunäppäintä ja kääntää kylkeä ongelmalle. On aina helpompaa kieltää kuin kysyä, mutta mielestäni asian ytimeen ei päästä käskyttämällä: Ei saa ihmisvihata!, vaan kysymällä: Miksi ihmisvihata? Minua ainakaan ei henkilökohtaisesti tyydytä vastaus "No ne nyt on vaan päästään sekaisia olevia nuoria", "yksittäisiä tapauksia", "kyllä nyt jokaiseen pussiin yksi mätä omena mahtuu". Jos asia on oikeasti näin niin miksi sitä yhtäkkiä ollaan menossa kaatamaan koko omenapuuta...

Ei kai tässä muu auta kuin ottaa rennosti, alkaa tekemään koulutehtäviä ja odottaa että milloinka sitä itse saa luodista täällä vaaralliseksi muuttuneella koulutiellä.

Päässä soi. Juice Leskinen: Per Vers, runoilija

Päästä kurnutettu: "Mä olen kukka jonka kylmä katse raiskaa, ja minun toiveet kaikki valuu hiekkaan. Ja sateet tulee ja minut maahan paiskaa, en miekkaan tartu ja silti hukun miekkaan"