No ei siitä novellista sitten tullutkaan niin "yhyhyyyyy kun olen paska"-tyylinen ryveskely. Itseasiassa siitä tuli aika positiivinen ja syvästi ironinen ja sarkastinen katsaus siihen miten jotkut asiat tuntuvat maailman suurimmilta ja ajan kuluessa niistä tulee vaan...asioita. Tai jotain sellaista hattaraa. "Elämä liikkuu, ei se voi seisahtua" sanoi eräs mulkerokin laulussaan.
Kaiken lisäksi olen melko mielissäni nakuttelutahdistani. tulin tähän koneelle n. 12.30 ja nyt olen tekaissut jo novellin lopun ja yllätysboonuksena vielä kuva-analyysi esseen, et sellasta. Olen tulessa.
Päässä soi: Neljä Ruusua: Juppihippipunkkari
Päästä ponnistettu: "Porvareille persettä näytin ja notkuin kaupungilla yöt"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti