Linjattomuutta

Mikähän siinä on kun ei uni tule taaskaan varkain, vaan sitä pitää odottaa ja odottaa. Ajan jota en jostainsyystä saa hukutettua nukkumiseen niin päätin käyttää sen blogini huonontamiseen. Mikä olisi vielä hirveämpää kuin lukea hirvittävää paskaa. No tottakai katsoa hirvittävää paskaa samalla kun lukee hirvittävää paskaa. Senpä takia iskin muutamia kuvia itsestäni blogini reunukseen. Katsokaa ja oksentakaa rautanauloja.

Minulle kävi suuri onnettomuus tänään puhuessani puhelimessa erään nimeltämainitsemattoman henkilön kanssa. Puhelimestani katosi kentät kesken puhelun. Liikutin luuriani ympäri asuntoa ja vein sen jopa ulos, mutta ei mitään. Sitten revin akun pihalle ja testasin oliko sim-kortti kunnolla paikoillaan. Ei mitään. Sitten meni hermot ja lainasin Murmelin kännykkää (kiitos siitä Murmeli) ja lähetin viestin että puhelin meni paskaksi, kun yhtäkkiä kentät palasivat pask...siis puhelimeeni. Olisiko pikkuhiljaa aika ostaa uusi kännykkä? Mukavasti se ainakin kouraisee rahapussissa. Toisaalta jos en osta niin se mokoma jättää minut välille uudesmman kerran. No kai se on pakko käydä ostamassa elämäni kolmas puhelin. Vielä kun sais jostain halvalla, ilmän mitään turhia lisätoimintoja, niin olis melko hienoa.

Päässä soi: Rick Astley: Together Forever
Lainaus tilanteeseen: "Keskusneiti kertoo linjan varatun ei kulje yhteys vieläkään-suuntaan Heinäpään"
Lainattu: Viikate: Reino Helismaa