Hiihto/talvilomakin on nyt hoidettu pois alta ja olisi aika saada itseään niskasta kiinni. Perinteinen kevään stressiaalto on tulossa ja meikän pitäisi olla sitä jo surflaudan kanssa vastassa. Senpä takia meikää ihmetyttää suuresti se miksi olen yhä rannalla ottamassa aurinkoa? Eli tsunamia odotellessa. Loppu loma meni odotetusti, eli leffoja katsoin koko loppuajan. Tähystykseenkään ei tarvitse mennä kun vasta vuoden pääsät seuraavan kerran, että jotain positiivista sentään tässäkin. Nytpä sitten oleilen jälleen tällä limingassa ja yritän imeä itseeni vielä viimeisetkin hyödynrippeet tästä lystistä. Mukavaa ja hyödyllistä on ollut, toivottavasti samat sanat kohtaavat myös kesän jälkeen.
Päässä soi: Viikate: Aamulinnut
Päästä varpusparveiltu: "Katkeruuden viitta kuulaat peittää. Valkeatkin mukaan sullotaan. Saalis toiveen ylittää, vaan on aika hyvittää, teot pimeässä tehdyt. Minä muistan kaiken sen nyt, kun lauloivat aamulinnut ja me tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
lisätäänpäs stressiä! Meinaatko hakea kevään aikana kouluihin? mites ensi syksy laita? meinaatko päästäkin johonkin, muista valmistautua pääsykokeisiin!
Hyvä yritys mutta ei stressitaso kohonnut. Kaikki käsillä oleva stressi kun johtuu juuri tästä hakuhässäkästä ja kaikesta siihen liityvästä häsellyksestä.
Tästä johtuen vastaan ilmekkään värähtämättä että aijon hakea, syksy tulee väistämättä, tuskimpa vaan ja eipä niihin pääsykokeisiin voi oikein valmistautua kuin ennakkotehtäviä tekemällä ja ne ovat tässä menossa työnalle seuraavaksi...
"Lauloivat aamulinnut ja me tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi"
Elokuvasta Kaasua komisario Palmu. Huippuja molemmat, biisi ja elokuva.
Totta turiset. Siinäpä melkein olis dvd-boxin paikkaa...
Lähetä kommentti