Elämäni on kuin lähtevä laiva. Odottelen että pääsen irroittamaan ankkurini ja seilaamaan uusille ulapoille. Taidekouluvuosi on pelottavasti hupenemassa ja on aika surullinen olo. Vaikkei tästä ihan Haapaveden opistoon verrattavaa kotia tullut, nii eräänlainen suojasatama kuitenkin. Vuosi on pitkä aika viettää yhdessä paikassa ja kun se sitten yhtäkkiä muuttuu paikaksi jonne ei ehkä koskaan enää palaa on tietyllä tasolla kova paikka itse kullekkin. Haikeus on hiipinyt mieleeni ja suolaa silmiini kyyneleitä. Saa nähdä nielaisenko vai päästänkö ne putoamaan.
Päässä soi: Mikkö Alatalo: Vicky Lee (Onneksi elämässä on myös pysyviä arvoja kuten Mikko)
Päästä oltu paras: "Jos en saa olla sydämesi ykkönen, anna olla edes numero kaksi. Jos en kelpaa kultapossuksi, huoli edes sovinistisiaksi. Jos en valloitakkaan sua kuin leijona, muutun yöllä mä hyeenaksi. Jos en olekkaan unelma prinssisi silti ota minut Vihtoriksi"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti