Mitä yhteistä on Lemmy kilmisterillä, Timo K. Mukalla ja Humphrey Bogartilla?

Muuten nämä viimeiset päivät ovat sujuneet melko rauhallisesti. Kävimme perjantaina Oulun kirjamessuilla ja minusta tuntui jopa siltä että olisin kuulunut sinne muiden kirjallisten ihmisten joukkoon. Uusi tunne sinällän. Vaikka olenkin aina ollut kiinostunut kirjallisuudesta ja kirjoista, en silti ole koskaan voinut sanoa harrastaneeni lukemista. Ehkäpä tuleva kesä ja loppuelämä antavat minulle mahdollisuuden korjata tilanne.Tulin myös ostaneeksi muutaman kirjan. Kaksi jos tarkkoja ollaan. Melko samantyyppisessä maastossa liikutaan. Kirjat nimittäin olivat Timo K. Mukan Kyyhky ja Unikko sekä Lemmy Kilmisterin elämänkerta. Jälkimmäinen oli halpa pokkari (jostain syystä en ole ikinä pitänyt pokkareista. Ne rypistyvät ja hajoavat hetkessä. Aivan sama homma kuin CD:iden puolella on digibackit. Siis mitä helvettiä! Voihan se olla toisaalat hienompi, mutta myös hauraampi ja romuna sekunnissa. Ainakin tälläisen kuluttavaan kuuntelutyyliin tottuneen heittiön käsissä.), Mutta palataakseni aiheeseen, eli Lemmyyn. Kirjan ulkoasu ei siis ollut häävi, mutta sisältö on yhtäkaikki täyttä asiaa. Onhan siinä oma viehätyksensä kun oikea rokkilegenda kertoo siitä kuinka Beatles oli oikeastikkin helvetin hieno livenä ja kuinka Elvis oli muuten hyvä, mutta teki niin paskoja B-puolia sinkkuihinsa. Ja rokkisekoiluthan nyt ovat aina mielenkiintoista. Mukavaa ja helppoa luettavaa kaiken kaikkiaan. Timo K. Mukan Kyyhky ja Unikko oli sitten ihan toisenlainen tapaus. Kirjan olin lukenut aijemmin kuluneen lukuvuoden aikana ja tykästyin heti. Kirjamessuilla sitten oli käytettyjä kirjoja myynissä ja sieltä löysin kyseisen kappaleen ja kappas vain kirjan välissä oli lehdestä leikattuna Timo K. Mukan kuolinilmoitus ja (ilmeisesti) musitokirjoitus. En ole vielä tohtinut tutustua lähemmin leikkeisiin, vaan ainakin kiinostus Timo K. Mukkaan heräasi oikein kunnolla. Samana päivänä kävin viimeisellä retkelläni Oulussa. Vaikka monet haukkuvat paskaksi kaupunniksi niin itse olen kovin mieltynyt siihen. Viimeisen kerran kävin myös siinä hienossa keskustan divaarissa ja mukaan tarttui Timo Rautiainen & Trio Niskalaukausken käytetty levy. Löysin myös pitkään hakusessa olleen Bogart/Bacall elokuvan The Big Sleep. Aitoa film noiria yhdistettynä screwball tyyppiseen dialogiin. Nautittava elokuvakokemus ja jälleen yksi aukko elokuvallisessa sivistyksessä tilkitty. Muuta erikoista ei sitten ole tapahtunutkaa, aikaa olen tappanut elokuvia katsellen ja leffablogille kirjoittaen. Tavoitteeni oli saada mittariin 55, ja se on nyt tavoitettu. Vielä pitäisi jättää jonkinlaiset hyvästit muillekin blogeille, ennenkuin nostan kytkintä.

Päässä soi: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Pahin Kaikista

Päästä haudutettu: "Luuletko tosiaan selviäväsi kaiken jälkeen mitä tapahtui. Kaikki se mitä sinä teit ja varsinkin mikä unohtui. Miten miellyttää Jumalaa. Mitä teit ei voi olla koskaan oikein yhdenkään jumalan mukaan, ei tule milloinkaan olemaan"