Vaikka siltä ei säänpuolesta näytäkkään, niin kesä on silti jo ainakin kalenterien mukaan tuloillaan. Olen nyt toiseksiviimeistä (tai kolmanneksi riippuu miten laskee) päivää täällä Limingassa ja tiistaina olisi tarkoitus häipyä ja jättää tämä elämänvaihe taakseni. Lopullisesti? Vaikea sanoa... toivottavasti ainakin pidemmäksi aikaa kuin vain kesäksi. Hieno vuosi on ollut jokatapauksessa. Oppinutkin olen jotain niin kirjoittamisesta, kuin itsestänikin. Eli ei ole siltäkantiltakaan katsottuna ollut turha vuosi. Jään varmasti kaipaamaan tätä turvaa ja rauhallisuutta, jonka nämä kivikoulun seinät ovat minulle antaneet. Ne ovat nähneet paljon puolia minusta, myös sellaisia asioita mitä en ole näyttänyt kenellekkään muulle. Ja sellaisen paikan kaipuu jää varmasti päälimmäiseksi kun täältä lähden. Tietysti jään kaipaamaan myös ympärilläni pyörineitä ihmisiä, mutta se on jo normaalia tälläiselle opiskelijalle. Paikat vaihtuu, kohtaa uusia ihmisiin ja tutustuu heihin, viettää aikaa, kunnes on taas aika jatkaa omia teitään, jättää ihmiset taakseen ja unohtaa, joskus kohdata joku jonka muistaa ja kantaa mukanaan elämänsä loppuun asti.
Päässä soi: Kuha.: Analoginen Kuha 2: Jytän mestarit
Päästä rymytty: "Jytän mestarit on tänään lavalla. Jytän mestarit tytöt kirkuvat. Kaasu pohjassa tällä tavalla. Jytän mestarit, jytän mestarit"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti